Ihmissuhteet ovat suurimman onnen lähde kuin myös suurimman surun lähde. Ihmiset on tarkoitettu olemaan vuorovaikutuksissa keskenään. Rakkaus ja onnellisuus ovat korkeimpia ilmaisuja ja kokemuksia ihmisen elämässä. Ilman rakkautta tuntuu kuin ei olisi elämää. Henkinen rakkaus on puhtaimpien tunteiden ilmaisua toisia kohtaan ja onnellisuus on ilmaisu siitä ilosta, että ollaan elossa ja jaetaan.
Onnellisuus voi tulla toisten ihmisten kautta, kun katsoo luonnon kauneutta tai aitoja saavutuksia mutta siitä tulee todellista onnellisuutta vasta kun se jaetaan. Kun elämässä ei ole rakkautta ja onnellisuutta, se on psykologisen romahduksen alku. Kulttuureissa, joissa perheen traditiot ovat rikkoontuneet, vieraantumisen tunne ja yksinäisyys johtaa korkeisiin itsemurhalukuihin.
Syyt suhteen onnistumiseen tai epäonnistumiseen ovat karmisissa tileissä, joita olen kerryttänyt tuon toisen ihmisen kanssa. Sielut, jotka näyttelevät vanhempien, aviomiehen, vaimon, lapsen, ystävien, kollegoiden ja tuttavien osiaan, muodostavat verkoston onnellisuuden ja surun antamiseen ja vastaanottamiseen tuosta tilistä, joka muodostettiin joko menneisyydessä tai jota ollaan muodostamassa nykyisyydessä. Reaktioni ovat peili karmaani. Voimakkaimmat suhteeni, jotka minulla ovat nyt, luotiin aikaisemmin, edellisissä elämissä. Niin kauan kuin tili on olemassa, kanssakäyminen jatkuu. Kun ei ole enempää annettavaa tai vastaanottamista, polut erkanevat kuoleman, avioeron tai yksinkertaisesti yhteyden menettämisen kautta.
Perustavanlaatuinen asia, joka ylläpitää ja kannattelee harmonisia suhteita on kunnioitus. Näinä päivinä kunnioitus on tärkeämpää kuin rakkaus. Kunnioitus ei ole omistushaluista, emotionaalista tai sidottu tiettyihin yksilöihin kuten rakkaus voi olla – se on universaalimpaa.
Kun on kunnioitusta, on harmoniaa ja rauhaa, silloin voidaan antaa tilaa ilmaista itseään ja sallia muiden kunnioittaa itseään. Kun kunnioitusta ei ole, on torjuntaa, agressioita, suuttumusta ja ristiriitoja. Usein emme ole kunnioittavia koska emme ajattele jollakin henkilöllä olevan paljon arvoa, pidämme häntä typeränä tai vanhanaikaisena tai sitä sun tätä. Tunnet olevasi hänen yläpuolellaan tai parempi jollain tavalla ( ”Minun tapani ajatella on parempi” ) – on monia syitä kunnioituksen puutteeseen ja ne aiheuttavat aina reaktioita. Kun ei ole kunnioitusta, epäkunnioitus luo tasapainottomuutta.
Karman laki toimii tuodakseen takaisin tasapainon ja varmistaakseen kunnioituksen kaikkien oikeuksia kohtaan. Jos olen hyvin vihainen ja loukkaan jotakuta, luon epätasapainon tuon ihmisen kanssa ja siihen saakka kunnes tuo toinen antaa anteeksi tai kunnes pyydän anteeksi tai yritän saada rauhan välillemme, tuo epätasapaino jatkuu. Mutta lopulta tasapainon on palattava ja joko minä saan sen aikaan vapaaehtoisesti tai draama pakottaa sen tulemaan takaisin. Oikea suhde toisiin perustuu oikeaan suhteeseen itsensä kanssa. Mitä tyhjempi joku on, sitä vaativampi hän on ja hän suuttuu herkästi, koska suuttuminen perustuu odotuksiin.
”Minä odotan jonkun käyttäytyvän tietyllä tavalla ja hän ei teekään niin. Mitä tyytyväisempi olen itseeni, sitä enemmän elän sisältä päin kosketuksissa sisäisiin ominaisuuksiini arvostaen niitä ja sitä rauhallisempia ja tyydyttävämpiä suhteeni muihin ihmisiin ovat. Monet suhteet ovat riippuvaisia ja loismaisia ja siten itsekkäitä pikemminkin kuin lojaaleja ja kypsiä. Silloin ei löydä rakkautta eikä tunne ansaitsevansa sitä. Ei tunne ansaitsevansa onnea ja sen tähden ei pysty olemaan optimistinen; menettää elämän innon ja uskon itseensä. Sellaiset ihmiset sanovat, ettei mikään järkytä heitä, koska he aina odottavat pahinta. Mikä surkea tapa elää! – puolustusmekanismien saartamana säästääkseen itseään loukatuksi tulemiselta ja pettymyksiltä.
Hyvien suhteiden perusta muihin alkaa siitä, että näkee heidät sieluina, näyttelijöinä elämän draamassa, joilla on oikeus olla täällä – on yhteydessä heihin tuolla tasolla pikemminkin kuin perustuen sukupuoleen, heidän menneisyyteensä, luonteeseen ja heidän rooliinsa suhteessa itseesi (äiti, isä jne.). Sukulaiset eivät ole minun jatkeitani – heillä on oma oikeutensa olla, he ovat myös Korkeimman lapsia ja Jumala rakastaa ja arvostaa heitä pyyteettömästi. Heillä on oma ainutlaatuinen erityisyytensä. Olenko tunnistanut sen? Nähdäksesi muiden erityisyydet, mene itseesi, avaa sydämesi ja tarkkaile heitä hiljaa. Niin pian kuin näet muut sieluina, vapaudut paljosta turhasta heitä koskevasta ajattelusta. Vain jos olen onnellinen itseni kanssa, minulla on optimismia ja rohkeutta nähdä muut sieluina ja tätä varten minun täytyy tarkastella uudelleen visiota itsestäni ja muista päivittäin! Tämä ei ole vain käsitteellinen tiedon asia vaan kokemuksen asia. Minun täytyy kokea, että muut ovat ikuisia, alkuperäisiä, Luojan rakastamia ja että maailmankaikkeus on myös yhteistyössä heidän kanssaan.
Osa Anthony Stranon alkuperäisestä artikkelista
